TJ 0

Tänään ja tässä fiilistelen viimeistä kertaa tämän blogivauvani kanssa, ja jätän sen elämään omaa elämäänsä tänne Internetin ihmemaahan. Mennyt kolmekuukautinen on totisesti jättänyt minuun jälkensä niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Tukevaemäntä-osoitteesta on nyt luovuttava ja omaa napaa on tuijotettu oikein urakalla. Ja pakko sanoa, että matka oli yllättävän lyhyt ja sileä, olisi voinut pahempaakin turbulenssia tulla vastaan.

Sitten vähän kuvamuistoja

2012

2013

2012

2013
(antakaa nyöritys miehelle anteeksi!)

Hääpäivänä 1.12.2012

Kesällä 2013 

Marraskuu 2013

  Kyllä täällä varmaan jotain on tapahtunut!

Ja sitten vielä lopuksi pari NIIN OSUVAA mietelausetta, jotka ihan vartavasten kävin tänään valokuvaamassa kuntosalimme seinältä! 

Tämä kannattaa pitää mielessä vaikka loppuelämänsä! 

'''

Ja tämän olen menneen syksyn aikana oppinut. 

Uusi blogi näkee päivänvalon lähiaikoina, siellä lunastan viimetalvisen lupaukseni (itselleni) täydellisestä herkkupepusta :) Ja täydellisemmästä kaikesta muustakin. Salireppu huomiseksi on jo pakattu, ja eväät tehty. Eli viikonlopun tankkauksen jälkeen antaa asioiden jatkua entisellään.

:) 

tj 1

Odotettu, pelätty ja toivottu punnitusaamu tuli! Tämä päivä on ansainnut arvosanakseen ehdottomasti 10-. Kerron myöhemmin, mistä se miinus tulee.

Mennäänkö itse asiaan, kiinnostaako ketään? Tuloksia? No HITTO, mä tein sen!!!

KOKONAISTULOKSET

PAINO - 13,1 KG
VYÖTÄRÖ -17,5 CM
LANTIO -13 CM
RINTA -10,5 CM
REISI -9 CM
 
Ja muutokset maanantain punnituksen jälkeen, eli viidessä päivässä:

paino - 1,6kg
vyötärö -3,5 cm
lantio -0,5cm
rinta -1cm
reisi -0,5cm

Nämä lukemat saavat minut niin iloiseksi ja onnelliseksi, että olen täysin sanaton. Ylitin tavoitteeni, ylitin valmentajani keskiviikkona heittämän haasteen, joka tuntui käsittämättömältä, ja saavutin Superdieetin aikana KAKSI uutta kymmenlukua. Nyt tätä kirjoittaessani fiilistelen niin surutta punaviinillä ja pikkuruisilla juustosilla.

Bosolee-nuvoo ja maltillinen juustotarjotin

 Tänään päätin siis syöpötellä ihan huoletta, kuten niin moni muukin. Aamupala oli vielä ihan tuttu ja turvallinen raejuusto-kaurapuuro-sotku. Mutta sitten tuli vähän ruisleipää ja mitä näitä nyt on. Lähdin kauppaan aikomuksenani ostaa
-karkkia
-leivoksia (tai kakku)
-alkoholia

Ostin lapselle suklaavanukasta. Pyörin ja nuuskutin koko leivospullakakkumunkkiosaston läpikotaisin. Pitävät minua kohta seinähulluna, sillä silittelin taas sitä käpykakkua. Mutta en loppujen lopuksi osannut päättää, enkä ostanut mitään. Sama toistui kaljasiiderihyllyssä. Lapsen joulusuukosta jouduin syömään suurimman osan, kun ei se tykännytkään. Ja lounaaksi söin laiskuuttani perunamuusia ja nakkikastiketta (ja että oliko hyvää? NO OLI!!!)

Päivällä meillä oli muiden dieettiläisten kanssa viimeinen yhteistreeni, ja tunnelmat olivat ristiriitaiset. Niin iso joukko ihania onnistujia, puolet pienempinä, jumppaamassa ja hikoilemassa viimeistä kertaa. Ja vaikka itselläni homma jatkuu, ja niin jatkuu monella muullakin, on tämä silti erään ajanjakson päätös. Toivottavasti meidän ihanille ohjaajille ja vetäjille ja koko dieetin järjestäjille jäi meistä, ensimmäisestä Superdieettiporukastaan, voittajaolo! Koko salin henkilökunta on kiitoksensa ja ylistyksensä ansainnut.

No entäs se minun oma valmentajani E sitten? Hänellekin aamulla tuloksia kirjoitellessani olin sanaton. Viestini jäi lopulta kovin lyhyeksi. En toisaalta viitsinyt heittäytyä kovin sentimentaaliseksi, koska yhteistyömme ei pääty tähän. Enkä toisaalta viitsinyt päästää ilmoille niitä ylitsevuotavia sydämiä ja virtuaalirakkaudentunnustuksia (siis treenimielessä, kyllä te tiedätte!), jotta en leimautuisi taas sille käpykakunhalaajalinjalle ja että yhteistyömme tosiaan jatkuisi :) Lahjon hänet vielä ruhtinaallisesti heti kun keksin miten.

Lapsi teki torttuja

Pullahyllyjä kierrellessäni olisin voinut ostaa joulutorttuja. Ne eivät ole mitenkään yliampuvan jättimäisiä, ja kausileivonnaisina niiden pahamieli-barometri on aika alhaalla. En vain kertakaikkiaan viitsinyt maksaa kahdesta tortusta lähes kahta euroa! Kahdella eurolla taisin saada aineet jo pellilliseen vastaavia kotitekoisia. Ja mikäs sen parempaa kuin ostaa aineet ja laittaa mies ja lapsi leipomaan. Sillä tuloksella, että äidille jätettiin kolme, joista soin yhden. UH! Ei maistunut, mutta hyvää oli :)

Treenin jälkeen kukin kertoi vähän suunnitelmiaan, lähinnä ruokasuunnitelmiaan, että mitä kukin lähtee nyt hulluna syömään ja ahmimaan, mistä on viimeiset 12 viikkoa haaveillut. Ampaisin treenilookissani viimehetkillä vielä uusintakierrokselle kauppaan ja A-markettiin mielessäni selkeä herkkusuunnitelma. Halpaa pakastepatonkia, jotain juustoa ja PUNAVIINIÄ. Voi, saisinpa tähän jotain valvontakameran kuvaa itsestäni siellä viinipullojen keskellä. Vannon, että jo ennen täysi-ikäisyyttäni olin paremmin perillä A-marketin valikoimasta kuin tänään! Sitten muistin, että eräs FB-kaverini oli menneellä  viikolla jakanut erään viinipullon kuvan Facebookissa, ja valinta oli tehty (nyt reilun lasillisen jälkeen, ei yhtään huono valinta!).

Markettipuolelta patonkien ja minijuustosetin lisäksi mukaan lähti pieni keko irtokarkkeja. Tiedättekö sen tuoksun irtokarkkiosaston ympärillä? Kun eri karkkien tuoksut sekoittuvat huumaavasti toisiinsä? Tai videovuokraamossa, kun tuoksu tunkeutuu ihohuokosiinkin? Ja joka kerta (anteeksi irtsariystäväni), lopputulos ei vain ole hyvä. Ei ole maailmassa sellaista karkkia, jossa yhdistyisi se huumaava tuoksu, koska jokainen karkki on tietenkin omansa. Eli muutaman karkin pussista hotkaisin pahimpaan himooni, vain huomatakseni, että pahaa oli. Ja huono olokin tuli, ja omatunto.

Paljon melua tyhjästä - syömättä jäi

Surkeiden mässy-yritysten jälkeen palasin turvalliseen, ja kokkasin ehkä MAAILMAN PARHAAN PÄIVÄLLISEN! Samaa tavaraa lähestulkoon kuin viimeiset 12 viikkoa, ja lohimedaljonkini saavutti ehdottomasti päivän parhaan aterian palkinnon.

Kaikkien näiden viikojen jälkeen <3 päivän paras ateria!

Ja sitten päivällä kun pistelin pyykkejä kaappiin ja hajoilin liian täytenä pursuilevan vaatekaappini kanssa, päätin joistakin vaatekappaleista luopua. Jostain kumman syystä kaapistani löytyi myös avaamattomassa paketissa olevat ruotsalaisketjun pinkit farkut kokoa 38. Ovat kai olleet halvennuksessa joskus nettikaupassa, ja olen ne toiveikkaana tilannut. No, nyt ne mahtuivat ja menivät jopa kiinni. Voi silti olla, että muutama aamulenkki on juostava ja salitreeni vedettävä, että kehtaan ne päällä ihmisten ilmoitte lähteä. Niistä sitten kuvamateriaalia uudessa blogissa joskus.

Vaatekaapin tyhjennys

tj 2

Eilen jäi kirjoitukset kirjoittelematta, ehkä siitä syystä, että käytössäni ei ollut kaipaamaani sihteeriä, joka olisi kirjoittanut puolestani. Muutenkin keskityin lähinnä vain palautumiseen, lepäämiseen ja paranemiseen. Niin että oli vähän kädet kipeänä :D Kuten pitikin olla.

Nyt on kyllä todellinen final countdown menossa. Virallisen viralliset tulokset siis HUOMENNA! Mitähän poppakonsteja tässä enää keksisi? Eilen parantelin kituvia ruumiinosiani sekä ohjatussa venyttelyssä että kotisaunan lauteilla. Ja juomalla litroittain vettä ja katsomalla peräti kolme jaksoa kotimaista hömppäsarjaa Ylen Areenasta (sielunhoitoa).

Tänä aamuna tulikin puolivahingossa vähän lisävastusta aamuaerobiseen. Jos ei tule hiki juostessa, niin vastasatanut puuterilumikerros ja toppapuku kyllä nostaa hien pientaan. Lumi tuli yön aikana ja ulkona näytti kylmältä ja liukkaalta. Pukeuduin paksusti ja ajattelin vain kävellä reippaanlaisesti, mutta koska ulkona siis ei ollut kylmä eikä liukasta, pistin kesälenkkareilla vielä juoksuksi. Jotenkin symbolista, että talvi tulee nyt kun projekti loppuu. Sehän olisi voinut tulla jo kuukausi tai kaksi sitten.



Tänään järjestin lapselle ja sen poikaystävälle (joo, ne on kolmevuotiaita, mutta siis ystävä ja poika!) lettukestit. Se tuoksu meinasi tietysti tehdä minut hulluksi. Minulla on maailman paras lettupannu, mutta se on so last season, eli kun meille tulee tammikuussa uusi induktioliesi, niin bye bye lettupannu. Eli nyt sitten paistellaan lettuja ja lättyjä ja munakkaita minkä keretään ja heitetään hiljaiset hyvästit tälle superpannulle. Saatan jopa kehittää reseptin maailman parhaalle proteiinilätyskälle, kunhan pääsen vauhtiin.

Huomatkaa "koirankuppi" vasemmalla, johon voi kipata epäkelvot räiskäleet

Puntarilla olen vakaista aikeista huolimatta ravannut tänään enemmän kuin olisi normaalin järjen mukaan tervettä. Aamupaino oli kelvollinen, mutta iltapäivällä pääsin yllättämään itseni. Nyt illalla taas vähän tahmeilee. Ei tässä siis mitään paineita, mutta taidan nukkua jossain pilkkihaalarihikipussissa ja hikoilla kaikki löysät pois :D

tj 4

Tänään salilta käveli - leijui - ulos onnellinen nainen!

Kuten jo aiemmin olen kertonut, uuden saliohjelmani yläkroppaosasto jäi vähän hataraksi, kun itsekseni sen kertaalleen olin mennyt läpi, ja tänään sitten tehtiin se yhdessä valmentaja E:n kanssa vanhalla tutulla kannustavalla, mutta periksiantamattomalla ruoskinnalla. Ei vaan! Tämän päivän treeni oli suorastaan lempeä, siis ilmapiiriltään. Sarjat tehtiin kyllä hammasta purren, pienellä tärinällä ja vähän pakottamalla.

Kyllä nyt on pikkuruisia hauiksia ja olkapäitä kiusattu ja ärsytetty! Aikaisempi saliohjelmanihan keskittyi aikalailla suuriin linjoihin ja lihasryhmiin ollakseen sellaisena kyllä varsin toimiva, kuten kuvasta näkyy, mutta nyt ollaan menty vähän syvemmälle lihaksistoon.

Mutta kyllä se yhteistreeni on vaan sellaista tunteen paloa ja hengen nostatusta, että tänään olen lähes sanaton. Treenin aikana kipu ja väsymys kanavoitui taas kerran typerään hihittelyyn ja naureskeluun. Sanoin jo viimeksi, että kun pitää valita nauraako vai itkeäkö, on parempi purkaa tunnetta nauramalla. Omituisia reaktioita, kertakaikkiaan! Se ihan ensimmäinen yhteistreenihän meinasi vähän mennä itkun puolelle, mutta ei siitä mitään voimaa saanut. Nauramalla asetan itseni kivun yläpuolelle, ja jaksan vielä, vaikka kehoni luulee ettei jaksakaan.

Olen aivan pyörryksissä saamastani palautteesta sekä tämän päivän treenin että kaikkien lähes kolmen kuukauden treenien suhteen. Asennekehut nostavat fiilistä tottakai, mutta tänään oli rinta niin rottingilla kun sain kehuja myös tekniikasta ja parantuneesta kehonhallinnasta. Pääsin ehkä vähän yllättämäänkin (sekä itseni että valmentajan). Kyllä, tämä on niin minun juttuni! Oltuani koko elämäni "ihan keskiverto" jotakuinkin kaikessa, pieni toivonkipinä alkoi kyteä päässäni, että onko tämä nyt jotain, jossa voisin kehittyä todella hyväksi....?

Noniin. Palataan sitten maan pinnalle ja aamuaerobiseen, jonka tänään suoritin mukavasti tuulensuojassa omassa olohuoneessa ja lupaamallani trampoliinilla. Olihan se melkoinen kokemus! Pohkeet meinasivat hapottua jo ensimmäisen puolen minuutin aikana, mutta sitten vaan uutta tekniikkaa kehiin. Trampoliinilla pystyy muuten todella hyvin esimerkiksi vain juoksemaan paikoillaan. Ja syke nousee mukavasti, kun ottaa kädet mukaan hyppyihin.

Mielestäni ihan kelvolliset lukemat näin ensipomppimalta. Puoli tuntia oli kyllä aika maksimi, mihin pystyin näin ensimmäisellä kerralla, ja huomenna aamulla muistan avata myös ikkunan, niin henkikin kulkee. Tänään hyppymusiikkina toimi Haloo Helsinki, huomiseksi pitää keksiä jotain vielä hypittävämpää.

Trampoliinista tuli taas sekunnissa kotimme suosituin värkki. Kissa suorastaan jonotti pääsyään trampoliinille minun jälkeeni, ja kissan jälkeen trampoliinin valloitti lapsi.

tj 5

Nyt saimme sen verran tietoa, että viimeiset VIRALLISET punnitukset ja mittaukset suoritetaan lauantaina 23.11., eli kun kalenterini näyttää TJ 1. Siinä on sitten koko 83 päivän työ ja tulokset, sunnuntaina voin vielä vähän fiilistellä, ja sittenpä tämän blogin tarina alkaa olla siinä.

Pientä painetta ilmassa, koska viimeisen yhteistreenin ajankohta ei ole ollut tiedossa. Varmuuden vuoksi salireppu on ollut koko ajan lähtövalmiudessa. Mutta se on siis huomenna! Vähän, tai aika paljonkin taas jännittää, vaikka tiedänkin olevani taas innosta halkeamaisillani huomenna. Aikataulullisesti aamuaerobisetkaan eivät onnistu tällä viikolla, ja siitä syystä tänään trampoliini kokee ylösnousemuksen varaston uumenista. Huomenna klo 5:30 viritän sykemittarin ja Spotifyn, ja katson, mitä saan aikaiseksi pomppimalla (nyt sormet ja varpaat ristiin, että lapsi suostuu nukkumaan edes kuuteen saakka).

Juoksulenkkien tehottomuus on ollut mielessä taka-alalla jo muutaman päivän, ja olen asiaa nyt ajatellut. Jos aina juoksee samaa lenkkiä ja samaa nopeutta, niin kehitystähän ei tapahtu, vaikka hukkaankaan se ei tietenkään mene. Heräsin kahdelta yöllä kovaan kaatosateeseen. Saattoi siinä joku viittä vaille 3-vuotiaskin olla osasyyllisenä. Normaalisti olisin ehkä miettinyt, että "voi ei, toivottavasti aamulla ei enää sada", mutta nyt totesinkin vain mielessäni, että "hyvä kun sataa, eipä ainakaan ole tiet jäässä aamulla, pääsee juoksemaan". Ja tänään sitten myös juostiin.

Juostessani analysoin joka askelta, ja kirosin mielessäni, miksi juuri tänään en laiskuuttani laittanut sykemittaria. Juoksuvauhti tahtoo helposti hiipua sille mukavalle, tutulle ja turvalliselle hölkkäalueelle aina pienen spurtin jälkeen, ja tänään ihan tietoisesti kiristin tahtia heti kun se alkoi hiipumaan. Lopputuloksena oli sopivasti hengästynyt ja hikinen lenkkeilijä, sekä hyvä nopeus! Reitti itsessään oli sama kuin ennenkin.

Keskinopeus :D

Eilen vietin itsekseni pienimuotoista etukäteisjoulua. Mainostan tässä samalla vähän. Luonnonkosmetiikan verkkokauppa Jolie pomppasi tietoisuuteeni vähän aikaa sitten facebook-mainoksena. Jokin siinä kiinnitti huomioni ja sai klikkaamaan, vaikka muuten viittaan aikalailla kintaalla moiselle mainonnalle. Se olikin sitten menoa. Viime perjantaina sijoitin pienen omaisuuden tuotteisiin, jotka myytiin niin hyvin Jolien omassa blogissa, että olin, no, myyty. Pisteenä iin päälle sain aivan ihastuttavaa palvelua sähköisesti, kun kyselin heiltä etäkonsultaatiota tuotteiden valintaan. Tilasin kaiken, mitä he suosittelivat, koska perustelut olivat niin hyvät. Ihanuus saapui siis eilen, toimitusaika yksi arkipäivä.

Kaunis paketti

Kaunis silkkipaperi

Ja vielä käsin kirjoitettu viesti...

 Muutakin ihanaa siirtyi eilen omistukseeni, nimittäin kengät, joita sovitin jo viime viikolla. Sitten nukuin yön yli, ja toisenkin... ja aika monta yötä. Kunnes hain kengät kotiin. Ai mikä diili, että en osta mitään ennen Superdieetin päättymistä :D ???

Nyt minut saa kutsua juhliin!

Vaatetilanne on myös aika katastrofaalinen. Murhemielellä heitän kohta lempifarkkuni roskiin. Ne alkavat paitsi pyöriä päällä, ovat myös jo totaalisen puhki-istutut. Uusien ostaminen on vain iso kynnys, etenkin kun kehonrakennusprojektini ei suinkaan pääty tähän. Nyt on vasta alkusoitot soiteltu sen suhteen. Päätin, että tässä vaiheessa hankin vain eettisesti epäilyttäviä halpavaatteita ruotsalaisista ketjuliikkeistä, ja katsotaan tilanne uudestaan, kun kesäkunto kolkuttelee ovella.

Päivän mietelmä

tj 6 - toiseksi viimeiset tulokset

EI HUONO!!! Olisin viikonlopun löysäilyn jälkeen voinut odottaa pahempaakin.

Paino -11,5kg (-0,4kg)
Vyötärö -14cm (ei muutosta)
Lantio -12,5cm (-1,5cm)
Rinta -9,5 cm ( ei muutosta)
Reisi -8,5cm (ei muutosta)

Nyt on kieltämättä vähän painetta ilmassa. Viimeinen viikko. Viimeiset rutistukset ja loppukirit. Treenaanko ihan hulluna viimeiset päivät vai taktikoinko pelkillä rasvanpolttoaerobisilla ja lepäilyllä? Ainakin tiedossa on yhteistreeni valmentajan kanssa ja lauantaina koko superdieettiporukan kanssa. Tietenkin oma osallistumiseni lauantain yhteisjumppaan on yhtä varmaa kuin epävarma aikataulullisista syistä, kiitos rautatiemonopolin.

Aamuaerobiset pyrähdetään tottakai jokaisena aamuna kun se vain on mahdollista. Tänään se ei ollut, ja sen vuoksi kävinkin eilen illalla juoksemassa. Ihmettelin jo kertaalleen viime viikolla hapenottokyvyn paranemista, ja jatkan samaa nyt. Eilen pingoin minkä kintuistani pääsin, hypähtelin ja tein villejä spurtteja. Lisäksi reittini kiersi taas ihmeellistä siksakkia, ja silti en saanut kasaan kuin 40 minuuttia ja 5,5 km. Tuloksena hengästymätön ja hikoilematon juoksija. Hölkkääjä, ihan kuinka vaan. Nyt pitää ehdottomasti keksiä jotain uutta, jotta kehitystä tapahtuisi jatkossakin. Silmäilin jo innostuneena mynextrun -sivustoa puolimaratonin kiilto sielussani.

Sain valmentajaltani palautetta, että hän on ollut erittäin tyytyväinen paitsi tuloksiini, myös projektille antamaani panostukseen. Kyllä se vain lämmittää mieltä :) Ja näillä näkymin yhteistyömme tulee siis jatkumaan ensi vuonna. Huippua! Kevään puolella lähtee siis käyntiin todellinen  kesäkuntoprojekti, mutta ensin harjoitellaan "loppuelämää" hetki omillaan.

tj 7 ja roadtrip kuvina

Viikonloppu tuli ja meni, ja kivaa oli. Tässä pieni "ruokapäiväkirja" matkalta Ouluun ja takaisin.

Maistoinko? No en!

Testissä uudet proteiininaksut....

Hyviä oli! Näitä voin ostaa toistekin!

Ruokatauko Tupoksen ABC:llä, keittiö remontissa. Salaattia sentään sai. 

 

Illalla lämmittelin SOKERITTOMALLA glögillä, nam!

Lauantailounas ennen shoppailumaratonia

Kahvitauko Puistolassa, pähkinöitä tuossa kupissa on kyllä vaikka viikoksi.

JA SITTEN HOMMA LEVIS KÄSIIN! Toripolliisin burgeri! Saatavilla olikin vain pikkujoulujen erikoismenu, johon ei kuulunut mitään järkevämpää. Hyvää oli, söin kaiken. Eikä edes harmita!

<3 SCORPIONS<3

Kotimatkalla

Tarjouslaatikosta löytyi uusi barbi, ehkä lapsi joskus sanoo, että tämä näyttää äidiltä :D

Sen pidemmittä puheitta. Ei mennyt ihan niinkuin piti, mutta kuitenkin aika hyvin. Huomenna sitten päivitellään tuloksia ja aloitetaan viimeinen superdieettiviikko. Ensi viikolla ohjelmassa myös viimeinen yhteistreeni valmentajan kanssa.